Teoriasta käytäntöön

Ryhmämme aihe oli laadullisen ja määrällisen tutkimuksen luotettavuus. Aihe oli minulle juuri sopiva, koska se täydensi hyvin aiempaa tietämystäni.  Aihe oli mielenkiintoinen, olin aiemminkin tutustunut käsitteisiin, mutta nyt paneuduin astetta syvemmälle. Määrällisen tutkimuksen luotettavuuden määrittäminen, joihin työssäni keskityin, oli jäänyt aiemmin vieraaksi itselleni.  Minulle oli uutta, että mittarin validiteetti ja reliabiliteetti olivat niinkin moniuloitteisia käsitteitä, esimerkiksi mittarin sisältövaliditeetti ja rakennevaliditieetti olivat minulle uusia termejä. Olin aiemmin tutkimuksia lukiessani usein ohittanut ne tutkimuksen luotettavuutta käsitelleet kohdat, joissa puhuttiin eri tilastollisista menetelmistä. Nyt minulle selveni, mikä näiden menetelmien merkitys on mittarin ja tutkimuksen luotettavuuden kannalta.  

Palasin aiemmin tänä syksynä sivuaineen esseessä käyttämääni artikkeliin, jossa oli tarkasteltu työn imun siirtymistä työpareina toimivien hammaslääkäreiden ja hammashoitajien sekä työn voimavarojen (myönteisen potilaskontaktin) ja ystävällisen käyttäytymisen roolia tässä siirtymisprosessissa (Perhoniemi & Hakanen, 2013, 88). Olin aiemmin syksyllä vain silmäillyt nopeasti mittarin luotettavuutta käsittelevän kappaleen, koska en ymmärtänyt sen sisältöä. Nyt siinä käytetty käsite eli Cronbachin alfa ja sen merkitys avautui minulle aivan uudella tavalla. Myönteisiä potilaskontakteja käsittelevän mittarin kohdalla α=0.68 hammaslääkäreille ja α=0,73 hammashoitajille. Toinen käsiteltävä osa-alue oli työn imu. Siinä perehdyttiin tarmokkuuteen ja omistautumiseen. Tarmokkuuden kohdalla α=0.86 sekä hammaslääkärien että hammashoitajien kohdalla ja omistautumisen osalta α=0.87 hammaslääkäreille ja α=0.82 hammashoitajille. Työparin työn imua arvioitaessa käytettiin samaa mittaria, mutta vastaajat arvioivat työparinsa tarmokkuutta ja omistautumista työlle.  Hammaslääkärien arvioimana hammashoitajille annetut arvot olivat α=0.89 tarmokkuuden ja α=0.92 omistautumisen kohdalla. Vastaavat arvot hammaslääkäreiden kohdalla hammashoitajien arvioimana puolestaan olivat α=0.85 tarmokkuuden ja α=0.92 omistautumisen kohdalla. Viimeinen osa-alue oli työparin ystävällisyys. Siinä α=0.68 hammaslääkäreiden arvioille työparistaan ja α=0.71 hammashoitajien arvioille työparistaan. (Perhoniemi & Hakanen, 2013, 92-93). Cronbachin alfan tulokset vaihtelevat välillä 0-1. Mitä korkeampi tulos on, sitä parempi on mittarin sisäinen johdonmukaisuus (Polit & Beck, 2011, 333). Esimerkkitutkimuksessa käytettyjen mittarien sisäinen johdonmukaisuus oli vaihteleva. Työn imua käsittelevän mittarin reliabiliteetti on parempi kuin myönteisiä potilaskontakteja ja työparin ystävällisyyttä mitanneet mittarit. Artikkelissa oli kuvattu tutkimusprosessi tarkasti ja pohdittu tutkimuksen rajoitteita ja vahvuuksia sekä mikä merkitys tutkimuksella on käytännön työssä.    

Pähkinänkuoressa voisikin mainita, että kurssi on antanut minulle käytännön taitoja lukea tutkimusartikkeleita. Ymmärrän aiempaa paremmin, mitä tekstissä käytetyt käsitteet tarkoittavat ja mikä niiden merkitys on. Haastavaa on edelleenkin hahmottaa, mitkä käsitteiden suhteet toisiinsa ovat. Kriittisen ajattelun merkitys korostuu siis aina tutkimuksia ja artikkeleita lukiessa.    

LÄHTEET:

Perhoniemi, R. & Hakanen, J. (2013). Työn imu ja ystävällisyyden siirtyminen työpareilla. Psykologia, 2, 88-101.

Polit, D. & Beck, C. (2011). Nursing Research. Generating And Assesing Evidence for Nursing Practice.